Jeesuksen nimeen, aamen!

Näin rukous usein päätetään. Sillä vakuutetaan samalla, että eiköhän Jeesus hoida loput ja me voidaan siirtyä muihin hommiin. Ihan hyvä ja hurskaan kuuloinen ajatus.

Mitäs, jos ammun sen alas?

Mitäs jos ”rukous” alkaisikin sanoilla ”Jeesuksen nimessä”? Mitäs,jos se ei olisikaan vain rukous ja huokaus, vaan käsky? Eli, mitäs jos Jeesuksen nimessä huutaisimmekin käskyn viholliselle, eikä niinkään pyyntöä Jumalalle?

Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Me puhumme. Ja Jumala puhuu. Käymme monenlaista jutustelua Herramme kanssa. Välillä kielillä. Välillä ylistäen. Välillä kertoen päivän tapahtumia. Välillä pyytäen; ei kuitenkaan kerjäten, olemmehan perhettä.

Jeesuksen nimi on annettu meille myös käskysanaksi vihollista vastaan. Mark.16: 17-20 kertoo meille, miten me uskovina teemme voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä. Silloin me edustamme Herraamme vihollisen edessä.

Apostolien teoissa kirjoitetaan Pietarista, joka käski Jeesuksen nimessä rampaa miestä, Apt.3:6:”…Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.” Ja rampa parani. Luepa nyt hetimmiten tuo luku 3!

Jeesuksen nimi on ”kovaa valuuttaa” henkivaltojen maailmassa. Miksi emme käyttäisi tuon nimen auktoriteettia? ”Jeesuksen nimessä” ei ole hokema, ei amuletti, ei taikaesine, ei rukouksen päätössana. Se on valtakirjan allekirjoitus: uskova toimii Jeesuksen arvovallalla ja auktoriteetilla.

Ota rohkeasti ja rakkaudella tuo nimi käyttöösi. Se on universumin arvokkain ja vaikutusvaltaisin nimi!

Ja perskules(!) mä vaan sanon…

Jätkä, sä kiroilet!
Enpäs, mä vaan totean faktan!

Tää ei oo enää normaalia. Jätkät synnyttää muka lapsia ja mikä hulluinta, tää hullu maailma uskoon siihen. Isän ja äidin roolit on sekotettu päin manalaa. Lapsiparkoja imettävät ns isät, joilla onkin äidin tissit. Isä- poika- leirit saa unohtaa, koska ei oikeesti oo enää mies ja nais- rooleja. Kehen lapset samaistuvat, kun saunassa käynti on yhtä sukupuolineutraalia sekoilua!? Häh?

Miksi mä vaahtoan? Siksi, että tää hulluus pitää lopettaa ajoissa, ennen kuin me todella ollaan…ennen mies sanoi ”kusessa”, nyt se varmaan sanoo jotain pikkusievempää, kuten…no olkoon…mulla vaan nyt keittää yli.

No, no, Hessu, älä liioittele!

Liioittelen, minkä liioittelen, mutta en mä voi olla hiljaakaan. Sukupuolineutraalikot saa pitää meteliä. Kyllä minäkin saan!

Nyt suunnitellaan armeijassa kokeilua, jossa miehet ja naiset nukkuu samassa kämpässä. Siis??? Onko ihan pakko? Onko pakko tahallaan hakea ongelmia? Miettikää, minkä ikäisiä noi alokkaat on! Miettikää, mitä niitten yläpäässä ja alapäässä liikkuu!

Entä tää liikennemerkkiuudistus, joka maksaa maltaita. Ja mikä niissä on muutettu? Miesten polkupyörä on edelleen miesten tankopyörä. Suojatiellä kulkijat on edelleen isä ja poika.

Sanon nyt jätkien termein: meitä kusetetaan!

Ja tuo otsikon ”perkules” viittaa siihen, että kaiken takana saattaa olla se sama tyyppi, joka sai ihmisen aikoinaan lankeamaan.

Ole nyt varuillas ihminen! Mä en miehuuttani hevillä luovuta pois. Se on minulle Jumalan lahja, niin kuin on naiseus naiselle. Eläköön se suuri- pieni ero!

Nainen, joka ilmoitti olevansa mies

Kätevää. Pelkkä ilmoitus riitti. Ei kipeitä rintojen poistoleikkauksia. Ei hankalia lisäkkeitä jalkojen väliin. Ilmoitus ”olen mies” ja asia selvä yhteiskunnassa. Vain nimen muuttaminen tuotti hiukan mietintää, mutta löytyihän sellainenkin, jopa sopiva, eli ”Sulo”.

Sitten vain lapsentekoon. Kaipa aina löytyy joku mies, joka suostuu lempimään toista ”miestä”, jolla on naisen kroppa. Eikä sille miehelle tarvi edes kertoa, että onkin rekisteröitynyt mieheksi. Ei yksityiskohdat ole naimisessa niin tärkeitä.

No, lapsi tehtiin. Ja yhdeksän kuukauden kuluttua lehdet kirjoittivat suurin otsikoin: mies synnyttänyt terveen lapsen!

Silloin astui se oikea mies julkisuuteen: että mitäh?! Sekö olikin muka mies, eikä nainen, jonka kanssa rakasteltiin…kyllä se näytti ja tuntui naiselta. Ja mies oli mennä sekaisin. Hänkin otti mediaan yhteyttä ja kertoi totuuden ja vaati oikaisua. Mutta medialla ei ollut halua pyörtää kirjoituksiaan. Sen sijaan media ja lapsen miesäiti haastoivat kyseisen miehen oikeuteen.

Oikeudessa mies, siis se biologisesti oikea mies hävisi ja joutui maksamaan kovat kulut, jotka ajoivat hänet konkurssin partaalle.

Lapsi sai nimen Vieno ja kasvoi lapsena, lapsen ”isä” oli näet päättänyt, että lapsi voi itse päättää sukupuolensa täytettyään 18. Siihen asti hän olisi vain lapsi nimeltä Vieno…

…paitsi, että Vieno alkoi itse ihmetellä, että jokin tässä kuviossa mättää. Hän ei käynyt koskaan ”iskän” kanssa saunassa. Hän ei koskaan lorotellut ”iskän” kanssa metsässä telttaretkillä. Hän ei nähnyt luonnostaan miehen mallia. Hän ei myöskään koskaan nähnyt äidin, naisen mallia. Perhe eli ns neutraalia elämää. Paitsi, että Vieno ei ollut neutraali. Hän koki voimakkaasti miehuutta ja etsi sitä mallia.

Löysikö hän sen? Sitä ei kertomus paljasta, mutta paljastaa sen, että tie oli viidakossa kulkemista. Liian pitkä ja liian vaikea. Kenenkään ei pitäisi joutua kulkemaan sellaisessa viidakossa.

Veivät lapselta äidin

Toivat tilalle synnyttäjän. Ei se edes osannut lausua noin pitkää sanaa. Lapsen pieni suu äänteli täjä- sanaa, eikä kukaan pitkään aikaan tajunnut, mitä se lapsi nyt jokeltelee. Täjä? Eihän se ole mikään sana.

Voi pikkuista! Sen eka sana oli ”täjä”, eikä kukaan ymmärtänyt.

Neuvolan täti oli fiksu ja arvasi, että pikkuinen yrittää sanoa ”synnyttäjä”- sanaa, mutta eihän se niin pitkää sanaa hallinnut. Vain tuo loppuosa ”täjä” jäi sen korviin ja sydämeen soimaan.

Vähitellen neuvola oli täynnä täjä- lapsia. Siitä tulikin yleiskieleen sopiva lasten sana. Kukaan ei uskaltanut palata vanhaan ja tuttuun äiti- sanaan. ”Isä” oli unohdettu kauan sitten.

Yhteiskunta oli tiukkana. Puheterapeutit saivat jatkokursseilla opastusta, miten sana ”synnyttäjä” opitaan lausumaan. Ja pian kaikki puhumaan opettelevat tenavat viettivät aikaa puheterapiassa. Mutta siitä huolimatta ”täjä” jäi elämään.

Kunnes muuan jästipää ukko marssi neuvolaan, löi nyrkkiä pöytään ja sanoi: ”Perskules, meidän muori synnyttää meidän ensimmäisen naperon ensi viikolla. Minoon sen rouvan kanssa yhressä pannu alulle ja yhressä mennään sairaalaan päästämään se tähän maailmaan ja sen äiti ei oo pelkkä synnyttäjä enkä minä oo pelkkä panija, me ollaan äiti ja isä!
Ja vaikka mä sanoin perskules, niin sen verran uskon Jumalaan, että meitit on luotu miehiksi ja naisiksi, isiksi ja äideiksi…ja minun rinnasta ei heru maitotilkkaakaan, se tulee äitin tisseistä…ja sen tenavan synnyttäjä on meillä äiti…kyllä minä vaipat vaihdan…” Ja tuli sieltä muutakin painokelvotonta tekstiä, kunnes äijä otti lippalakkinsa ja häipyi ulos.

Neuvolan väki kuunteli hiljaa. Kätilö viimein tokaisi: tämä ensisynnyttäjä ja sen ukko tulevat pelastamaan ÄITIENPÄIVÄN! Nyt hommiin, siellä on vastaanoton puolella monta ÄITIÄ odottamassa meitä.

Onko Jumala todella luvannut?

Onko Jumala todella sanonut, kuiski aikoinaan saatana paratiisissa. Edelleen se kuiskii samoja teemoja eri sanoin. Se kylvää epäuskoa, epäluuloa, epäilystä, epätoivoa, epävarmuutta…you name it!

Mitä tulee ihmeisiin ja varsinkin parantumisiin, niin silloin on piru irti ja aina pekkana paikalla sanomassa: ei Jumala kaikkia paranna, ei ainakaan sinua, ei nyt eikä koskaan…ihmeitten aika on ohi…ja onko Jumala todella luvannut…naapurin Almakaan ei parantunut…kuka sinä luulet olevasi…jne.

Loputtomasti syitä ja tekosyitä, miksi Jumala ei paranna ja miksi ihmeitten aika on ohi.

Palataanpa Raamattuun! Ja Jeesukseen, joka on Isän Jumalan tahdon ruumiillistuma.

Paransiko Jeesus? Useinkinko? Entä opetuslapset? Ovatko Sanan lupaukset historiaa vai nykypäivää? Seisooko Jumala yhä sanojensa takana? Onko Jumala todella sanonut ja luvannut? Ketä oikein uskot, Jumalaa vai ihmisiä ja kokemuksia?

Älä hyvä ihminen luota pätkääkään pirun pötypuheisiin tai ihmisten/ omiin kokemuksiin!

Jumalan oma sana on luotettavampi kuin koko ihmiskunnan mielipiteet.

Jumala on todella luvannut omilleen huikeita asioita, kuten terveyden. Usko omistaa, mitä Sana lupaa.

Johannes toivottaa meillekin kirjeessään, 3.Joh:2:”Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy.”

Vihapuhe- kielto vaientaa kansan

Ymmärrän toki, että parjaaminen ja muiden solvaaminen on väärin ja sellainen puhe tuleekin kieltää. Mutta sana vihapuhe on tulkinnanvarainen. Kuka lopulta määrittelee, mitä vihapuhe on?

Valtaa käyttävät voivat hyvin helposti määritellä vihapuheen sisällön!

Itselläni herää kysymyksiä:
– saako saarnata ja varoittaa synnistä
– mikä ylipäätään on enää syntiä
– onko 10 käskyä joiltain osin vihapuhetta
– entä Vuorisaarna
– joutuuko Raamattu syyniin
– voiko julistaa parannuksentekoa
– alkaako julkinen puhujien ja mielipidekirjoittajien seuranta
– leikataanko Raamatusta pois puheet synnistä ja tuomiosta
– mikä taho ylipäätään saa määritellä, mikä on vihapuhetta
– johtaako tämä mielipiteiden rajoittamiseen
– johtaako tämä lopulta hiljaisuuteen, jossa kukaan ei uskalla sanoa mitään

Tässä joitain kysymyksiä, jotka nekin voidaan kohta määritellä vihapuheeksi tai vihapuheen lietsonnaksi.Parannussaarnoja ei enää kuulla saarnatuoleista eikä niitä lueta hengellisistä lehdistä.

On varottava jopa sitä, ettei tee vääriä kysymyksiä. Mutta kysyn nyt, kun vielä voin, ennen kuin ELÄMÄSTÄ TULEE PITKÄ HILJAISUUDEN AIKAKAUSI ja ”metsässä ei liikahda lehtikään…on kuin luonto kuollut jo ois.”

Jos minulla olisi kaksi äitiä!

Tämän jos- lauseen loppuun kuuluu iso huutomerkki! Siis, jos minulla olisi kaksi äitiä, mutta ei yhtään isää, niin mistä minä saisin miehen mallin. Ai siis minkä mallin? Mihin sinä miehen mallia tarvitset? Eikö pari topakkaa naista vastaa yhtä miestä?

Ja oliko vielä muita yhtä tyhmiä kysymyksiä?

Väitän, että pojat on erilaisia kuin tytöt. Väitän myös, että miehet on erilaisia kuin naiset. Luonnostaan. Luojan suunnitelman mukaan. Tämä on ja tulee olemaan ikiaikainen totuus.

Erilaisuus ei ole vain kropassa, vaan myös sielussa, ajattelussa, kokemuksissa ja Luoja ties, missä vielä muussa. Kun ihminen tietoisesti muuttaa tätä ajattelua, niin sillä on tuhoisat seuraukset.

Että olenko vanhanaikainen? En, vaan ikiaikainen!

Luomme luonnonvastaisen maailman, jos muutamme systeemiä. Yksinhuoltaja äidit ja isät tietävät, miten kipeästi lapsi tarvitsee kasvattajaksi myös toista sukupuolta. Eikä ole kyse vain roolimallista, vaan luonnosta.

Pojat on pikkuäijiä ja niillä on pienestä pitäen äijien juttuja. Tytöillä vastaavasti tyttöjen. Kun tämä vängällä muutetaan, muutetaan jotain hyvin oleellista ihmisyydessä. Ja millä minä tämän perustelen? Elämää nähneenä ja kokeneena jotain tiedän.

En toivo, että ihmiskunnasta tehdään laboratorio, jossa kokeillaan sukupuoletonta yhteiskuntaa. Toivon, että omat lapsenlapseni, joista osa on jo aikuisuuden kynnyksellä, voivat nauttia mieheydestä ja naiseudesta sekä näiden kahden erilaisuudesta ja yhteydestä.

Älkää hyvät ihmiset tuhotko Luojan luomaa erilaisuuden rikkautta!

Katollinen kirkko

Ei, ei tässä ole kirjoitusvirhettä. En puhu Katolisesta, vaan katollisesta kirkosta. Onko sellaisiakin?

Tietenkin on!

Meidän oloissamme katto ja seinätkin ovat hyvinkin tarpeen. Emme voi useinkaan kokoontua puitten varjoon tai taivasalle. Sana taivasalle muuttuu mielenkiintoiseksi, kun kirjoittaa sanan isolla alkukirjaimella Taivasalle!

Elävän kirkon/ seurakunnan tulee kokoontua Taivasalle, kuuntelemaan Taivasta, Taivaan mielipiteitä, Taivaan äänenpainoja. Jeesus tuli alas maailmaan näyttämään meille Taivaan merkit eli Jumalan kuninkuuden salaisuudet. Niiden edessä joutui saatana väistymään…ja joutuu edelleenkin.

Jeesus julisti kuninkaan valtakunnan sanomaa, joka hoiti koko ihmisen eli hengen, sielun ja ruumiin hyvinvoinnin. Avoimen Taivaan alla on ihmisen hyvä olla. Muistathan ne neljä kaveria, jotka rikkoivat Jeesuksen kodin katon saadakseen ystävänsä Jeesuksen hoitoon! Joskus meidän on rikottava kattoja, henkisiä ja hengellisiä, jotta pääsemme Jeesuksen jalkojen juureen.

Mikä on tärkeämpää, pysyä perinteissä, jotka ovat Jeesusta tärkeämpiä vai heittää mätien perinteiden lautoja ulos, jotta voi pysyä lähellä Jeesusta?

Minun onneni on olla lähellä Jeesusta, Vapahtajaa, Parantajaa!

Homo Jeesus!?

Brasiliassa on tehty komedia homo- Jeesuksesta. Se on suututtanut maan uskonnollisia piirejä. Brasiliahan on yksi maailman uskovaisimpia ja uskonnollisimpia maita. Joten en ihmettele!

Mitenkähän filmiin suhtauduttaisiin Suomessa?

Pride- liike on maailmalla, Suomessakin kasvanut vauhdilla. Myös kirkoissa. Joitain hajanaisia vastaääniä kuuluu, mutta nekin hiljenevät tai hiljennetään. Aihepiiri on kovin herkkä, ollaanhan ihmisoikeuksien reviirillä.

Mutta elokuva Jeesuksesta homona?! Onkohan seuraava elokuva apostoleista homoyhteisönä?

Jo tämän blogin kirjoittamisessa on riski, koska vähintään rivien välistä voi aistia ihmettelyni ja erimielisyyteni ko filmin suhteen. Kaikki sallivassa yhteiskunnasa vallitsee ns taiteilijan ja taiteen vapaus. Erityisesti Pride- alue on hyvin herkkä ja nauttii suuren yleisön suojelua.

Mutta jos nyt olen hiljaa, saan vaieta loppuikäni. Liityn siihen brassiuskovien joukkoon, jota ko filmi loukkaa. Elokuvalle ei löydy perusteita Raamatusta! Mielestäni filmi on tarkoituksenhakuinen ja ajaa asiaa, jolle Raamattu ei anna perusteita.

Aikaamme kuvaa sekin, että tämä blogikin on kirjoitettava sormi keskellä suuta, että voimakas Pride- yhteisö ei nostaisi syytteitä. On syytä korostaa sitä, että Raamattu ei anna Jeesuksen homoudelle perusteita. Tällainen vääristely on selvästi harkittu tapa kuvata Jeesusta määrättyyn ajatteluun sopivalla tavalla.

Jeesus on Jeesus, Jumalan Poika, Vapahtaja. Hän tuli pelastamaan ihmiset takaisin Jumalan yhteyteen. Siinä yhteydessä Jumala näyttää, miten tulee elää ihmisenä, miehenä ja naisena.

Ikuisen neitsyt Marian palvonta on suurta harhaa

Uskon vakaasti, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja vietti ensimmäiset kuukautensa NEITSYT Marian kohdussa. Arvostan Joosefia, joka joutui/ sai vierestä seurata tätä ihmettä. Moni mies olisi hylännyt kihlattunsa. Joosefkin sitä harkitsi, mutta Herra puuttui peliin ja ilmoitti enkelinsä kautta maailman historiaa muuttavan totuuden neitsyen Pojasta.

KIITOS JOOSEF, VELJENI!

Mutta ei Joosefin tarvinnut olla koko ikäänsä neitsyen kanssa aviossa. Onneksi! Kyllä Jumala, Luoja tajusi miehen luonnolliset tarpeet. Jeesus sai veljiä ja sisaria ihan luonnollisen rakastelun hedelmänä.

Tämä ikuisen neitsyt Marian oppi ja palvonta on vaarallista. Toki kunnioitamme Mariaa Jeesuksen äitinä. Ei ollut hänelle helppoa seisoa esikoispoikansa ristin juurella katsomassa lapsensa hirvittävää kuolemaa. Mutta emme rukoile häntä, saati palvo häntä. Hän ei ole meidän välimiehemme, Jeesus on.

Yleensäkin pyhimysten palvonta ja rukoilu ei ole raamatullista. Ihmettelen, että monet kristilliset kirkot ovat lähteneet katolisen kirkon Maria- kultin perään. Yksi sen vaarallisista seurauksista on kieroutunut seksuaalisuus. Kuinka monta katolisen kirkon pappia on pedofiilejä? Kuinka monessa luostarissa lojuu luurankoja kaapissa. Hyväksikäytettyjen lasten luita! Herra yksin tietää tarkan luvun. Mekin tiedämme jotain ja jo se pelottaa.

Maria, kiitos että suostuit kantamaan Jeesus- lasta! Ilman sinua ja Jeesusta meidän joulumme olisi pelkkää tonttuleikkiä. Kiitos uskollisuudesta Jumalaa kohtaan. Ja myös uskollisuudesta Joosefia kohtaan.